... Oonko kirjotellut tänne taas. En.
Pikku Miska perheineen sai lääkäriltä kuulla uutiset: molemminpuoleinen kuulovamma.
Ollaan käyty vauvasta asti kuulotutkimuksissa ja ne on ohi, tuloksin mitä ei odotettu.. Mä en anna sen ikinä nujertaa meitä, vaikka sattuu. Vaikka yöunet on mennyttä, painajaiset, jahkailu siitä miksi, mitä oon tehnyt väärin, mitä se tarkoittaa pikku Äm:n elämälle.. Meidän elämälle. Vaikka ahdistaa niin että rinnasta puristaa, me selvitään ja pärjätään. Tullaan olemaan onnellisia.
Nee kaikki hetket kun vietän pikku Äm:n kanssa antaa niin paljon voimia. Tässä hetkessä olen onnellinen, huominen on huomista ja ne surut asuu siellä ei täällä, ei nyt... Vaikka oisin herään itkemään, ja tuntuu että hukun, me voidaan elää yhä onnellisesti, koska ei oo vaihtoehtoja.
Paljon on muuttunu.. Vauvaviittomia ja viittomia käytetään nyt arjessa ja saadaan kontaktia pikkuiseen paljon paremmin. Kovasti luetaan kirjoja ja Miska pitää siitä. Viitotaan lasten lauluja. :)
Oon lukenut kuulovammoista hyvin paljon, kuulokojeista, implantista, päiväkodin arjesta, kuntoutuksesta ym... Ehkä sen takia en oo epätietoinen ja ahdistunut jatkuvasti, vaikka välillä tuntuukin että miten ihmeessä tästä päästään jaloille.
Miska on TERVE, ILOINEN ja KAIKKIEN RAKASTAMA, HYVÄNTUULINEN POIKA. <3
.. Paljon on tehtävää kuulon ja puheen kuntoutuksessa, mutta päivän kerrallaan niin jaksaa...
Jos siellä jossain on joku joka voi pelästaa, viedä tän surun meiltä, vähentää sitä edes hieman toivon että se tulisi meidän luo, sanoisi ne sanat ja tekisi ne teot joita tarvitaan.
.. Miska kehittyy niin hienosti. On todellakin aina hyväntuulinen ja iloinen. Pikkuhiljaa voimistuu, oppii taitoja.. Punkee istumaan päin yhä enemmän, tarraa käsillä ja jaloille milloin mistäkin. Nauraan koirille, nauraa niin ihanasti, makeesti!
Painoa 7600kg ainakin, pituutta 67cm. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti