keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Seuraavasta ovesta sisään. Mitä sisällä?

.. koska se ensimmäinen ovi näytti olevan kiinni, huomattiin että on toinenkin tie. Aina on joku ovi auki jos toinen vedetään kiinni.

Kuulovamma lienee sen verran vakava että kojeista meille tuskin on suurta iloa. mutta otamme niistä kaiken ilon irti, sen pienimmänkin. Jokainen kuulokokemus on kovin tärkeä.

Kuulokojeiden maailmaan ollaan nopeesti solahdettu, ja mitään ongelmia sinänsä niiden kanssa ei oo ollut. Ainoostaan toinen korvakappale ei istu hyvin, joten käytiin eilen ottamassa uudet muotit korvasairaalassa. pikkuinen nukkui kokoreissun ajan, ei siis ees huomannut että käytiin sairaalassa ja otettiin korvasta uus muotti. voi toista! :) parin viikonpäästä pitäisi olla uusi korvakappale käytössä. :)

Miska jo muutamaan otteeseen ne korvista  irrotti mutta toistaiseksi ollaan pärjätty ilman lisävirityksiä.

.. aateltiin että mein pikkuisella ois keskivaikea, korkeintaan vaikea kuulovamma, mutta että hän on lähes kuuro. hän on kuuro. jotenkin, sitä ajatteli. "niinjustiinsa" näihän se sit meni. "liian helppoa ois ollut". Me kun sopeuduttiin niin hyvin alun jälkeen. mutta ei auta. kojeet korviin ja menox. :)

.. Se mitä on tulevaisuudessa on kaukana.


... JOULU

aika perusjoulu. hirveesti lahjoja lapsille ja kaikilla hyvä mieli. :D nyt on vähän kolkko olo taas. Ensin liikaa ihmisiä, ihmisiä. sitten yhtäkkiä ei ketään missään. josko tää päivä menis meillä uusien lahjojen kanssa tuunaillessa ja lukiessa äänikirjoja. ^,^ ... montakohan sataa kertaa me luetaan samoja kirjoja. Kirjostosta tulee varmaan toosi tuttu mut oonneks helsingissä on näppärä systeemi, saa kaiken tohon lähikirjastoon.



2015 plussat

- Miska syntyi ja on kasvanut hienosti  <3 ei ihan ryömimällä uuteen vuoteen mutta kovasti koitetaan sinne suuntaan ähkiä. :D
- koirat hieman viisastui ja varttui. hieman. :) bonolla meni kyllä aatto hirmuillessa mutta sen jälkeen siltäkin se joulumieli löytyi lopulta. :D lasten kans pärjäs hienosti. harmi vaan kun veljen tipsut ei romskun leikeille lämmenny yhtään :<  minnistä on vajaa vuodessa kasvanu.. no minni. peruskoira ja mursujen mursu. :D

2015 Miinukset

- tädin kuolema. :< miss you.. <3



lauantai 19. joulukuuta 2015

Mahdollisuuksien päivä. Huominen.

 20.12.2015

*muokkaan, olipas sekavaa tekstiä*

Kasvusi

Aika menee niin käsittömättömän nopeasti. Pikku Äm on kasvanut niiin isoksi jo. Ihanaksi pieneksi pojaksi! Tällä viikolla hän keksi pistellä varpaat poskiinsa ja tekeekin sitä ahkerasti. :) Luulenpa että kohta meillä kans istutaan ja ryömitään, ainakin haluja molempiin on hirveesti. :) pikkuinen tykkää myös kovasti höpöttää. etenkin koirille. :) ... ja  joulukuusen alla oleville joululahjoille.. ;)


... Tällähetkellä mulla on paljon toiveita, toive. Silti sekavat olot, mielessä se että ehkä asiat ei meekkään ihan niin hyvin.

Kuulokojeet Miksu saa 22.12, ensi tiistaina. Se toive. Että Miksu kuulisi.. Ehkä eka kertaa, minut.. meidät.. itsensä.. ?
Oon kovin kiitollinen että asutaan Suomessa, saadaan hyvää hoitoa Hyksissä.. Ihan varmasti. Kuulokeskuksen väki on tosi ihanaa. MEISTÄ on pidetty huolta. <3 Ja pikkuisesta pidetään hyvää huolta, ihan varmasti. :)

Tästä se alkaa. Kuntoutus.. Kuulonkuntoutukseen sisältyy ihan valtavasti asioita, mutta päivä ja hetki kerrallaan. Nautitaan kaikesta uudesta oppimastamme, ja siitä mitä pikkuisemme oppii. :) Askel kerrallaan.

Viittomat on tullu osaksi arkea, ja hyvin ollaan niitä omaksuttu.. Mulla onneksi on ollut työnpuolesta kokemusta viittomista, erityislapsista ja nuorista, erityispäiväkodin arjesta.Siksi ehkä kaikki ei oo niin.. niin suurta mysteeriä, kun on hieman pohjaa ja kokemusta asioita.

 Ensivuosi on toivoa täynnä, uusi seikkailu meille kaikille.. Uskon että me pärjätään hienosti, pikkuinen pärjää! <3



21.12.-15

Huomenna se päivä koittaa. odotettu päivä. Tärkeä päivä Miskan elämässä, ehkä se tärkein. Ainakin tähän asti. Joka tapauksessa todella merkittävä ja isojen asioiden äärellä. En unohda sitä hetkeä kun saatiin kuulovamma diagnoosi sitä kun pyytelin anteeksi itkujani, tuskin huomistakaan.. Hippunen toivetta huomiseen! .. Onneksi kuitenkaan kuulokojeet ei oo se viimeisin oljenkorsi kuulon suhteen. Pieni pelko jäytää mutten anna sen latistaa. HUOMINEN ON MEIDÄN PÄIVÄ! mahdollisuus..

... Veljelle terveisiä taivaaseen. <3 Pidäthän meitä silmällä...










lauantai 12. joulukuuta 2015

Äidin suru.

Mä en vaan pääse yli. En. Eikä mun tarvitse päästä. Vielä. Mutta en haluaisi..
Tätä. Kokea elämässä niin paljon vaikeuksia. Mihin mun elämä alkujaan vei.. ampumiset itsemurha, se mitä noista seurasi.. mielestäni ansaitsin kaiken onnen sen jälkeen. Pelkästään. Jostain syystä (oliko se mun syy, teinkö jotain väärin?) vauva ei saanut kaikkea mitä toivoin ja halusin. Terveen tavallisen elämän.

Nyt äiti kantaa sitä surua, omaa suruaan. Vaikka vauva ei. Miska ei tiedä muusta. On niin kovin tyytyväinen ja leppoisa. siksi on helppoa olla onnellinen!  Mutta kuitenkin semmonen tunne etten tiedä mihin me ollaan menossa, kenen kanssa?

Toivoisin sitä aikaa kun tietäisin missa me ollaan ja kenen kanssa.
Yksin on vaikeinta. Seurassa helpompaa. Heti kun ovi menee kiinni itkettää. ahdistaa. Ei muuta.

Miten musta kasvaa se äiti. Leijona emo. Tunnen äitiyden vahvempana KKuitenkin.  Koska sitä se vaatii. Vahvuutta. En anna kenenkään satuttaa sua. Edes itseni olemalla surullinen. Mutta miten se tehdään?  Miten suru voitetaan?

:'''''''''''(


Rakkain, pienin... <3 Toivon että unelmasi toteutuu. Koska sä olet äidin suurin unelma ja täydellinen poika. <3

perjantai 11. joulukuuta 2015

Surua vai iloa?

https://www.youtube.com/watch?v=-QR6VhSZ4Q8
Meidän arkea.

... Oonko kirjotellut tänne taas. En.

Pikku Miska perheineen sai lääkäriltä kuulla uutiset: molemminpuoleinen kuulovamma.

Ollaan käyty vauvasta asti kuulotutkimuksissa ja ne on ohi, tuloksin mitä ei odotettu.. Mä en anna sen ikinä nujertaa meitä, vaikka sattuu. Vaikka yöunet on mennyttä, painajaiset, jahkailu siitä miksi, mitä oon tehnyt väärin, mitä se tarkoittaa pikku Äm:n elämälle.. Meidän elämälle. Vaikka ahdistaa niin että rinnasta puristaa, me selvitään ja pärjätään. Tullaan olemaan onnellisia.

Nee kaikki hetket kun vietän pikku Äm:n kanssa antaa niin paljon voimia. Tässä hetkessä olen onnellinen, huominen on huomista ja ne surut asuu siellä ei täällä, ei nyt... Vaikka oisin herään itkemään, ja tuntuu että hukun, me voidaan elää yhä onnellisesti, koska ei oo vaihtoehtoja.

Paljon on muuttunu.. Vauvaviittomia ja viittomia käytetään nyt arjessa ja saadaan kontaktia pikkuiseen paljon paremmin. Kovasti luetaan kirjoja ja Miska pitää siitä. Viitotaan lasten lauluja. :) 

Oon lukenut kuulovammoista hyvin paljon, kuulokojeista, implantista, päiväkodin arjesta, kuntoutuksesta ym... Ehkä sen takia en oo epätietoinen ja ahdistunut jatkuvasti, vaikka välillä tuntuukin että miten ihmeessä tästä päästään jaloille.

Miska on TERVE, ILOINEN ja KAIKKIEN RAKASTAMA, HYVÄNTUULINEN POIKA. <3


.. Paljon on tehtävää kuulon ja puheen kuntoutuksessa, mutta päivän kerrallaan niin jaksaa...

Jos siellä jossain on joku joka voi pelästaa, viedä tän surun meiltä, vähentää sitä edes hieman toivon että se tulisi meidän luo, sanoisi ne sanat ja tekisi ne teot joita tarvitaan.


.. Miska kehittyy niin hienosti. On todellakin aina hyväntuulinen ja iloinen. Pikkuhiljaa voimistuu, oppii taitoja.. Punkee istumaan päin yhä enemmän, tarraa käsillä ja jaloille milloin mistäkin. Nauraan koirille, nauraa niin ihanasti, makeesti!
Painoa 7600kg ainakin, pituutta 67cm. <3




http://www.babysignlanguage.com/ 

Vauvaviittomia, englanniksi tosin. vauvaviittomista hyötyvät myös kuulevat vauvat. :)