Eilen kierron 11 päivän ultrassa näkyikin odottamattoman hieno folli, peräti 28mm, kun se normaalisti kp11 olisi 14mm luokkaa. Sain irrotuspiikin ja jo tänään pääsemme inseminaation..
mitenkään super innoissani en tässä kierrossa ole, vaan haikeana toivon että nyt joko vihdoin.. Vaikkei tuo 3 yritystä edes ole montaa, niin soisi että näissä kalliissa hoidoissa tuo tärppi vihdoin kohta tulisi.. Positiivisin mielin kuitenkin odotan inssin tuloksia :)
Avopuolisoni on mua tukenut niin paljon ja tsempannut pysymään tyynenä kun mä oon hermoillut ja panikoinut, toivonut ja pettynyt aikaisemmissa kierroissa.. Toivottavasti tuo tyyneys oisi nyt minuunkin hieman tarttunut ja voisimme sitten iloita kun sen aika todella on! Muutenkin on sitä tsempattavaa riittänyt!
vanhojen muistoksi: 2010. :) <3 ilman menneisyyttä ei olisi tätä hetkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti