4-vuotispäivä,

Mikäs sen parempi päivä postailla kuin mun ja naiseni 4-vuotias päivä.. Vietetään ilta ihan rauhallisesti kotikolossa (viime aikoina on ollu harvassa yhteset illat..) ja tänään MINÄ kokkaan. :> oon niin tunari keittiössä, mut oon hyvä lukemaan ohjeita ja niitä seuraamalla ei voi kauheesti epäonnistua. kai?

Viimeksi lipsautin että ajoittain on olo, että tää suhde ja muut kuviot alkaa mennä alamäkeen ja pahasta pieleen.. no NIIHÄ SIINÄ SITTE KÄVI! viime viikot, kuukaudet oikeestaa on ollu aika melkosta myrskyä.. epävarmutta tulevasta, jopa seuraavasta päivästä, et mihin tästä lähdetään.. ehkä tää on ollu meille eka varsinainen iso kasvun ja oppimisen paikka. ainakin itselleni.. ku ei ota toisen tunteita huomioon täysin vaan tekee töitä oman onnen ja ilon eteen pelkästään niin se ei oo hyväksi, lopulta ees itsellekään. Kyl sitä onki huomannu miten paljon on opittavaa ja kasvettavaa.. Mutta sitähä tää parisuhde elo ja elämä on, töitä töitä töitä, jos meinaa saavuttaa jotain parempaa ja oppia virheistä. :> vieläki tää on vähä hapuilua tässä meijän yhteisessä laivassa... oikeestaa sitä täyttä onnee ja iloa ei oo.. ilo on enemmäkin sitä että ollaa vielä tässä yhessä kasassa, kokoomassa palasia taas hiljallee.. mut näi on hyvä, voisi olla paljon huonommin. :>



Tuon sosiaalisten tilanteiden pelkosten ryhmän kaa oon ollu iha jäissä.. tää meijän kriisi on saanu mut vetäytyy kuoreeni aika paljon.. viime aikoina oon ollu masentunut, yksin, yksinäinen.. mutta se johtuu myös trikosta. :> koska siinä saralla menee hyvin, eikä oo oikee mitäää kunnollista korviketta.. ja sehä on osittai peittänykki mun masennusta... ei oo tarvinnu ajatella, en oo halunnu ajatella, en oo jaksanu ajatella.. en vieläkää täysin.:>
Mut niin, tosiaan oon jääny ihan ulos koko hommasta.. vaikka se oli semmone asia mikä jakso innostaa, ja jaksaa yhä. kuha tästä tokenen tolpilleni ni oon taas menossa.:>

BABY. Eräs semmonen saapui tähän maailmaan 21.2.2014. <3 omaha se ei ollu, mutta tädiksi tulin. :> sitä pientä palleroa onki kaivattu hurjasti :> oliko ne mun vauva haaveilut ja kuumottelut nyt sit tätä.. ehkä tässä on hetkeksi yllinkyllin. vaikka salakavalasti oon kyllä huomannu muitakin ajatuksia mielessäni... mutta ei se hetki oo nyt. ei nyt:>

It's gonna hurt when it heals too. 

 It'll all get better in time

<3

Ehkäpä tää vuosi jatkuu tästä hieman valosammin, eihän tästä muuten tuu oikeen mitään muuta ku ennemmän pahaa mieltä ja harmia kaikille. Alku ei tosiaan ollu kaunis. No, pahin mahdollinen tapa alottaa vuosi, tai ainakin hyvin korkeella siellä listalla.

leonalewis - better in time. ->> http://www.youtube.com/watch?v=AfIG65cCJos

Vanhojen puolien löytäminen ja uusiutunu olo.

Hmm... näköjään tätä juttuu riittäis kovasti enemmänkin. Ah, toi kriisi tuntuu hieman väistyneen. sopu ja rauha itteni kanssa. olen myös huomannut löytäneeni itsestä piirteitä jotka oli aina olemassa mutta joihin en saanu yhteyttä aikoihin. olin rajoittunut. huomasin että kun on rehellinen itselleen ja muille voi saavuttaa jotain enemmän.. siis en ole koskaan ollut valehtelija mutta täysin rehellinen, tunteineen ja sieluineen. Huomaan että vahvistun henkisestikin ... joskus kaikki henkisyys oli lähellä ja kosketuksissa mutta viimevuosina se ei oo yhtään ollu ajatuksissa ja mielessä. luulin että se kaikki oli menetetty. nyt musta tuntuu hieman paremmalta...
tuntuu että ovet ja ikkunat on auki maailmaan, ja löysinkin hienoja ihmisiä elämääni.. en vaan tiedä miten kestävä koko porukka on mutta toivon että siitä seuraa paljon hyvää ja iloa meille kaikille... ja on ilo huomata että on samanlaisia jotka käy tai on käyny samoja, itelle tosi merkittäviä ja isoja juttuja läpi..
tunnen myös että parisuhteeseen on tulla paljon sitä jotain mistä oon puhunu mutta en oo osannu korjata asiaa... aina se joku tyytymättömyys mutta ehkä ne syytkin alkaa löytymään pikkuhiljaa... oon huomannu miten tuo toinen osaa keskustella ja miten se löytää uusia näkökantoja asioihi... ja ihan hassujakin se löytää, mutta kaikkea on kiva miettiä yhdessä, keskustella. :)


mä oon vaan halunnu sitä tätä ja tota, vaikka mulla on ollu kaikki.. tai no se yks asia merkittävä juttu, toi ongelmaan pureutuva porukka mitä mulla ei oo ollu... oon ollu oikeestaan ajoittain yksinäinen, mtta tuntuu et sekin on ollu jotenkin kiellettyä... etten voisi muka olla. mutta rehellisesti sanottuna mä oon ollu... jos en oo saanu maailmalle näyttää tarpeeksi ittestäni ja sitä että mussa ois jotain hienoo... ja kun m'ä en oo oppinu niin on tarve sit mennä överiks... kos oikeesti en vaa tunne itteäni ja rajoja ja muita, se aiheutti meille pahaa mieltä ja murhetta. mutta kos olin rehellinen itselleni niin tuntuu että tästä on kasvettu huimasti. ja opittavaa on, sen huomaan.. ja on hieno mennä ensi vuoteen koska tuntuu että kyl tää tästä.


joskus mulla kyllä on semmonn olo et kaikki tulee menemään niin pieleen ku olla ja voi, menetän ton ryhmän ja parisuhteeni vielä joskus, kun aika rankkaa meil on ollukki ajoittain.. kaikki mitä oon saanu... mutta ehkä näitten pelkojen kanssa voi elää, eikä ne oo niin isot. mut on hetkiä kun seki käy mielessä.

vuosi 2013

Aattelin että voisin päivittää blogiania.Kerran vuodessa on ehkä sopiva määrä? =D
Vuosi 2013 on ollut oikeestaan aika hyvä. Valmistuin ammattiin, joka lopulta ei ollutkaan minulle se sopivin joten päädyin töihiin muihin ja palasin takaisin vanhaa, postiin siis. =D
Kesäkuussa lähettiinkin matkojen matkalle avopuolisoni kanssa kahdestaan, Hong Kongiin. :) Se reissu oli mahtava tehdä nähdä ja kokea. sieltä sitten avopuolison ison suvun kanssa Vietnamiin kiertelemään. Nähtiin maa päästä päähän, kun viime reissulla jäi näkemättä moni paikka. Lennettyä tuli aika paljon kuukauden aikana, mutta onneks niitä lyhyitäkin lentoja oli. Meille sattui jopa suomalainen lentokapteeni Vietnamissa. Kaikki oli ehkä ihan fiiliksissä siitä... Ah, reissun unohtumattomin oli kuitenkin Hong Kongin taifuunikausi. Nauroin ja juoksin sateessa ja elämä oli ehkä upeinta. :)
                                                                                                       ja       avopuolisosta sain upeen kuvan!

                       

  Hmm.. no hän on antanut odottaa eikä olla edetty asian suhtee kanssa mitenkään. Asian ikäänkuin jossain mielen takana, vielä käsittelemättä kokonaan. Se pahin vaihe meni ohi ja ehkä tuntuukin jo siltä että oliko se sillon mun ainoo mahdollisuus.. kun se tunne vielä oli. nyt musta tuntuu että mun pitää keskittyä muihin asioihin, itseeni.. mulla on aika paljon tyytymättömyyttä elämääni tällähetkellä. oikeestaan se on mun ite ratkottava ja selvitettävä ja kehitettävä..

Triko, no sen kaa menee oikeestaan loistavasti. siis se mistä on kiikastanu vuodet.. raha oli se mikä ratkas tän jutun, koska en aio maksaa. ;) sori näinkin epäselvät tekstit mutta koska joka sanaa en halua sanoa niin tää kuulostaa vähintäänkin sekavalta.

Eli siis ens vuodelle riittää hommaa itseni kanssa. Mutta sanosin että paljon on paremminkin mitä ennen, voih. sosiaalisesti hieman kyvykkäämpi ja luonteelta uteliaampi. Ehkä sitä mitä joskus olinkin ollut.. Se on vähän kakspiippunen juttu kuitenkin, kun huomaan että taidot on karttunu mutta harjottelua en saa.. en osaa sitten kuitenkaan niin hyvin. esim. lähinnä tarkoitan ystävyyttä ja sen semmosta..

vietnamiakin olen saanut treenata, kiitos erään työpaikkani. kiitän sitä lasta olemassa olostaan. <3 Ei vaan sanoja vaan pienia lauseita... Itseoppimisessa ois sentäs kauheesti petrattavaa koska se hyvin alkanu opiskelu päättyikin motivaation ts. elävän olennon puuttumiseen.