Hmm... näköjään tätä juttuu riittäis kovasti enemmänkin. Ah, toi kriisi tuntuu hieman väistyneen. sopu ja rauha itteni kanssa. olen myös huomannut löytäneeni itsestä piirteitä jotka oli aina olemassa mutta joihin en saanu yhteyttä aikoihin. olin rajoittunut. huomasin että kun on rehellinen itselleen ja muille voi saavuttaa jotain enemmän.. siis en ole koskaan ollut valehtelija mutta täysin rehellinen, tunteineen ja sieluineen. Huomaan että vahvistun henkisestikin ... joskus kaikki henkisyys oli lähellä ja kosketuksissa mutta viimevuosina se ei oo yhtään ollu ajatuksissa ja mielessä. luulin että se kaikki oli menetetty. nyt musta tuntuu hieman paremmalta...
tuntuu että ovet ja ikkunat on auki maailmaan, ja löysinkin hienoja ihmisiä elämääni.. en vaan tiedä miten kestävä koko porukka on mutta toivon että siitä seuraa paljon hyvää ja iloa meille kaikille... ja on ilo huomata että on samanlaisia jotka käy tai on käyny samoja, itelle tosi merkittäviä ja isoja juttuja läpi..
tunnen myös että parisuhteeseen on tulla paljon sitä jotain mistä oon puhunu mutta en oo osannu korjata asiaa... aina se joku tyytymättömyys mutta ehkä ne syytkin alkaa löytymään pikkuhiljaa... oon huomannu miten tuo toinen osaa keskustella ja miten se löytää uusia näkökantoja asioihi... ja ihan hassujakin se löytää, mutta kaikkea on kiva miettiä yhdessä, keskustella. :)
mä oon vaan halunnu sitä tätä ja tota, vaikka mulla on ollu kaikki.. tai no se yks asia merkittävä juttu, toi ongelmaan pureutuva porukka mitä mulla ei oo ollu... oon ollu oikeestaan ajoittain yksinäinen, mtta tuntuu et sekin on ollu jotenkin kiellettyä... etten voisi muka olla. mutta rehellisesti sanottuna mä oon ollu... jos en oo saanu maailmalle näyttää tarpeeksi ittestäni ja sitä että mussa ois jotain hienoo... ja kun m'ä en oo oppinu niin on tarve sit mennä överiks... kos oikeesti en vaa tunne itteäni ja rajoja ja muita, se aiheutti meille pahaa mieltä ja murhetta. mutta kos olin rehellinen itselleni niin tuntuu että tästä on kasvettu huimasti. ja opittavaa on, sen huomaan.. ja on hieno mennä ensi vuoteen koska tuntuu että kyl tää tästä.
joskus mulla kyllä on semmonn olo et kaikki tulee menemään niin pieleen ku olla ja voi, menetän ton ryhmän ja parisuhteeni vielä joskus, kun aika rankkaa meil on ollukki ajoittain.. kaikki mitä oon saanu... mutta ehkä näitten pelkojen kanssa voi elää, eikä ne oo niin isot. mut on hetkiä kun seki käy mielessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti