Viime postauksesta onkin jo aikaa! oiskohan muutama kuukausi peräti. ;)
nyt menossa viikot 17+3.
29.12 ultrassa kaikki oli hyvin vauvalla ja vihdoin saaatiin molemmat se kaivattu varmistus että siellä masussa todella joku pikkuinen on. :) Laskettu aika siirtyi sitten päivällä, eli on nyt 9.7.
Kovasti odotamme jo toista ultraa joka on 23.2. Ollaan oltu molemmat poikaoloisia enemmän tai vähemmän, mutta toissapäivänä avokkini olikin jo varma tytöstä. Kunnes sitten viimeyönä näki unta pojastamme! :) ... Vielä saadaan viikkoja jännätä ja jännää tämä odottelu onkin. Toisaalta sukupuolta ei vielä haluaisi tietää vaan nauttia raskaudesta ja meidän vauvasta, kumpi hyvänsä se onkan. :)
Raskaus pahoinvoinneilta oon onnistunu välttymään alun pientä huonovointisuutta lukuunottamatta. Heikotusta ilmaantuu sensijaan melko usein varsinkin kaupungilla liikkuessa. Reissun päällä täytyy muistaa napostella säännöllisesti, mutta kotona se ei oo niin justiinsa.Muuten olo on ollu suht hyvä, mutta ei todellakaan mikään pirteä! Ainoo et kovista selkäkivuista kärsin joku sen viikon, mutta onneks ne katos sit lopulta.
Painoa on tullu alusta tähän mennessä vajaa 2 kg. :) ei vielä kauheesti. Mahakaan ei oo vielä suurensuuri mutta pyöristyy pikkuhiljaa. :)
Ennen ultraa, ens viikonloppuna meille olis tulossa toinen koira. Sen tuloa tässä on valmisteltu ja tehty pienia tarvikehankintoja uudelle koiralle. Ikäeroa noilla ei ilmeisesti ole juurikaan, ilmeisesti samanavuonna syntyneet. Uus tulokas onkin sit narttu ja hiukan Bonskua isompi musta möllikkä, kahen pennun äiti kaduilta. Lauantaina mennään sitä kentälle vastaan. Itseä vähän jänskätti toisen rescue koiran otto mut nytkun se on tulossa niin oon asennoitunu että hyvin se menee ja sit vaan koulutellaan niinpaljo minkä tarve vaatii. Onneks meillä on aikaa reilusti keskittyä koulutukseen, etenki nyt ennenku vauva syntyy..
Sekin vähän jännittää et miten koirat sopeutuu vauvaan. Mutta eiköhän ajan kanssa kun saavat tutustua, vaikka mikään itsestään selvyys se ei oo..bono ku vähän arkana ei vähänkään vieraampien, varsinka lasten kanssa pärjää. veljen vauva on saanu ihan rauhassa saanu konttailla, eikä bonokaan sen läpsyttelystä oo ollu moksiskaan. ja vauvakaa ei hirveen kiinnostunu oo koirista :)
Ollaan tarkotuksella bonoa höykytetty ettei säikähtäs mistään rajustakaan kosketuksesta. melkee kokonaan bono onki jättäny hampailla naykkimisen jo ku alussa ei muuta tehnykkään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti