Seesteinen syys ja kaikki se hyvyys elämässä.

Päätöksestä lopettaa blogi kirjoittelu on jo pitkä aika. Nyt päätin kuitenkin tänne jakaa palasen meidän elämää. Tässä ajassa on tapahtunut niin paljon kaikkea, niin paljon hyvää..

Pikku Äm on jo 1 v 2kk-ikäinen pieni touhukas pojan nassikka. Aivan älyttömän ihastuttava persoona omine erityisine piirteineen <3 
Äm oli leikkauksessa huhtikuun lopulla ja molempiin korviin laitettiin sisäkorvaistutteet. Kuukausi leikkauksesta Äm sai ulkoiset prosessorit ja nähtiin miten reagoi uusiin kuuloaistimuksiin. Itse aktivointi meni todella hyvin eikä Äm oo vierastanut uusia ääniä ollenkaan. Päin vastoin, hän on ollut täysillä mukana ja käyttääkin implatteja mielellään.

Puheterapeutti on käynyt meillä keväästä asti 1x viikossa, ja nyt syksyllä 1-2x viikossa. Terapeutti leikittää ja laulattaa Äm:ää ja seuraa puheen kehitystä ja antaa neuvoja meille vanhemmille jos on tarvis. Äm käy myös muskarissa ja tykkää kovasti.

1vn iästä sanoja on alkanutkin tulla roppakaupalla. Tällähetkellä on about 40 sanaa! <3 Äm osaa matkia hienosti eri eläinten ääniä ja keksii niitä itsekin! Lintu sanoo tiit tiit, Sorsat paap paap, ratikkka SSSShhh... :D
Äm kans kävelee reippaasti ulkona ja mielellään käveliskin ja touhuis kuin istuis rattaissa. Askelia alko ottamaan vajaa 1:vnä ja nyt mennään jo sivu askelia ja kerran takaperinkin leikkiruohonleikkurin kans. :)

... Mutta miksi mä tein päätöksen kirjoittaa vielä. Koska meille syntyy VEIKKA ja tätä halusin juhlistaa! <3 Nyt mennään viimesiä viikkoja RV 37+4. Mitään merkkejä ei oo että syntyis lähipäivinä, mutta never know. Äm:nki kohalla kaikki tapahtui yhessä rysäyksessä ettei mitään uskalla sanoa. 4.10 on viralinen laskettu aika. En silti usko että menee ihan sinne asti. koko arvio on lähellä 3kg:ta, hieman yli sen. Eli pikkanen tyttö (vaikka veikka nimellä onkin kulkenut koko raskauden ajan.) on tulossa! On tosijees kokea tämä raskaus näin puolison roolissa ja nähdä mitä se on tältäkin kantilta kun toinen on se päähoivaaja ja tärkein lohtu pienelle.

Meidän porukka on pian kasassa. <3

Olo on tosi seesteinen ja kyllä tässä vielä jaksaa odottaa rauhassa nämä tulevat hetket. :)

Päätös :>

Päätin lopettaa blogi kirjottelun meidän matkasta. Paljon olis kirjotettavaa takuulla mutta henkisesti niin paljon vaativaa ja miskan hoidossa niin paljon, ehkäpä hankin kirjekaverin niin saa ajatuksille vähän feedbackkia, tää blogikirjottelu on tässä havaa liian ykspuoleinen. Koko ilta menny vaan itkiessä murheita, mutta huomenna uusi päivä :)

Miskan viikottainen puheterapia alkaa kotona pian ja kevään koitokset edessä, leikkauskin? Voimia rakas pikkuinen... <3

Tänään miska nukahti pitkästä aikaa mun syliin, väsytaiston jälkeen. Eikä oo mitään parempaa ku aamulla herätä sen voittaja hymyyn.. Aah ja tämä tapahtuu joka aamu... <3

Usko, toivo
Rakkaus.

Ristiriita. Onni ilo ja huoli.

18.3

Päätin kirjotella kuulumisia kun asiat tuntuvat menevän ihan huimaa vauhtia eteenpäin Miskan kuulon suhteen..

Ajatukset vaihtelee odotuksesta sekavaan kysymys myrskyyn.. Saatiin leikkausaika ja se olisi jo 26.4.  :o

Hermostuttaa tuleva ja pois menevä...

Jokin vanha hyvä loppuu ja uusi hyvä (parempi kuulo.. ?) aika alkaa.. Kaikki on menny niin täydellisesti tähän asti..  Mietin mihin leikkausta tarvitaan edes mutta fakta se on että hyöty on vaan kojeilla rajallinen..

Tätä nykyä miska puhua hölpöttää monia äänteitä. Tulee eiiii eih hei äh hää... Wä wäwäätä ja kaikenlaista sekamölöä! <3

Miska seisoo nyt tuen varassa ja viihtyisi pitkään seisomassa. Tykkää siirtyä paikasta toiseen tukien varassa ja kiipeillä aina vaan ylöspäin. :) vaarallista kun yleensä käsissäkin on ties mitä tavaraa samaan aikaan.

Miskan eka kevät on  melkonen seikkailu matka. Meille tää on ihan yhtä hurja. Miska suhtautuu kaikkeen vallan huolettomasti ja on aina vaan iloinen aurinko, kesäpoika kun on. :) Siksi on helpoo nauttia näistäkin hetkistä, vaikka kovin hermostuttaakin...