tätäkö tämä äitiys on. jatkuvaa ihmettelyä ja hämmästelyä. Miten tuo vauva nyt taas voi oppia uutta.. ja miten se nyt on noin taitava... osaa yhtä sun toista.
miska on niin ihana ja halittava.. Aa.. ihana joka aamu saada herätä sen viekusta. <3 herätä aurinkoiseen hymyyn aina. saada aina ihastella ja päivitellä miten se tukkakin kasvaaa hurjasti... sen millin viikossa. :D
Neuvolassa ne sanoi että yösyöttöjä ei enää tässäkohti tarvitse.. Aijaa..:D Minäkun herään sen 4 kertaa lähes joka ikinen yö syöttämään.. :D No kasvaahan tuo sitten hyvin.. ^.^ joo.. mutta tän tiedon seurauksena koitin yöllä tarjota ensin tuttia ja kyllä se muutamaan otteeseen onnistuikin. Eli jotain toivoa on että nää vähenis..
Miska ei syö soseita.. ei. eieiei. suu on ja pysyy kiinni, sitä lusikkaahan ei tuon pojan suuhun tungeta. pää kääntyis sen 180 astetta poispäin. Mutta kun kyse on mandariinista, viinirypäleiden palasista, leivän muruista, lihariisipuurosta niin kummasti suu aukeaa ihan omatoimisesti ja kuuluu ihanaa mutustelua. :) Selkeästi siis sormiruokaileva ja kökkösiä arvostava. no nyt on hampaallekkin käyttöä!
oivoi. :)
ja nyt tuo poika on oppinu jo hakkaamaan MAMMAA! voi että miten ilahtuu kun mamman naama vääntyy kun sitä HAKKAA. >.< ja lisääää kiljuisi jos vain osaisi:D
Panta. jotain oli taas väsättävä ja tässä ensimmäinen panta. melkein valmis, vielä tarttis yhet lenksut kiinnittää. :) .. lääkärinkin kanssa juteltiin miskan kuuloasioista ja näillä kojeilla me nyt mennään toistaiseksi.. odotamme kovasti tulevaa kevättä!
