lauantai 15. marraskuuta 2014

Ihmeellinen testi

29.10. me pääsimme tekemään tuota ihmeellisen hämmentävää raskaus testiä. Hennon viivahkon siihen saimme ja tiesin että nyt on tärppi käynyt meillä. :) Avopuolisollani tuon tajuaminen kestikin sittehn hieman pidempään. Tein uudentestin 4-5 päivää myöhemmin ja se olikin jo ihan selkeä plussa. Hänkin alkoi varovaisesti uskomaan mutta liekö vieläkään täysin kärryillä.

Lasketuksi aika tuolla olisi 10.7.2015 ja nyt mennäään viikoissa 6+1 :>

Me ollaan molemmat oltu tosi rauhallisia ja ei kuumotella sitten ollenkaan. Olisin luullut että mä varsinkin kävisin ihan ylikierroksilla ja olisin shoppaillutkin jo kaiken mahdollisen tarpeiston vauvaa varten. Nyt kuitenkin eletään hetki kerrallaan. Raskausoireet on ollu aika klassisia, turvotusta ja juilimista mutta silti aika lieviä. Pahoinvointia on muutamanapäivänä ollu mutta ei mitän ylivoimasta. Toivoisin pääseväni helpolla, mutta vähän jännittää mitä tuleman pitää. >:D

Ensineuvola on meillä ylihuomenna, mutta enemmän mä odotan ensimmäistä ultraa. Vielä ei tietoa millonka se on mutta joskus joulukuun tienoihin oon sen laskenu. :)

Varhaisultraa me kummatkaan ei koettu tarpeelliseksi. Senkin jälkeen mitä vaan vois tapahtua joten ei koettu sitä hyödylliseksi. Mitään stressiä keskenmenonsta me ei oteta vaan aika luottavaisin mielin päivän kerrallaan. :) Hän on kokoajan hitusen isompi ja vahvempi. :)




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

meikän DIYILY ^^

Koiran tulon myötä myös kaikenlainen tee-se-itse homma on alkanut kiinnostamaan.
Kaikki alkoi siitä kun koiralle ei kaupoista löytynyt mieluisaa petiä budjetillamme, niinpä me päätimme ahkerina tuunata eurolavapedin koirallemme. Hiukan lainattuamme isältäni työvalineita ja fiksuja neuvoja saatuamme peti olikin jo  pian valmis. patjat ja muut täytteet löytyi äidiltäni ja lastenvaatekirpparilta sopiva pussilakana setti.  Tadaa tässä se nyt on, ensimmäinen tekele by minä ja muruseni:









Ja kun tekemisen makuun oli päästy niin pitihän koiralle tehdä sadetakkikin, muttei ollut hajuakaan mistä. Aikani pähkäiltyäni se idea tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta: päällynen: rikkinäinen sateenvarjo ja vuori: isoisän vanhoista ja niiiin pehmeistä kalsareista! Niistä on herra koirulin sadetakki tehty. ^^ Ajattelin vielä heijastinkuvioita lisätä. :)
















Kaverilta tuli idea tehdä pipoja ja tässä ensimmäiset tekeeleet ovatkin:










 Eilen pyörähdeltiin Kodin Terrassa ja löysimme eurolla lasten heijastinliivin. Kokeilimme meniskö se päälle mutta oli aivan liian pieni mulle. Myyjä vähän seuraili meidän säätöä, mutta päätettiin ottaa heijastiinliivi koska herra koirulilla ei sellaista vielä ollut ja hänelle se ainakin mahtuisi! Pienen kursimisen ja leikkelyn jälkeen on liivi nyt viittävaille valmis.Pientä säätöä täytyy vielä tehdä että istuu vieläkin paremmin.




Lopuksi vielä vanhasta toppatakista aloiteltu talvihaalari: Saa nähdä onko sille ollenkaan tarvetta :)







ERITYISKIITOKSET herra koirulille joka on jaksanut tulla miljoona kertaa "viimeiseen sovitukseen". =D on se vaan niin mainio ja kärsivällinenkin. <3










maanantai 13. lokakuuta 2014

kolmas toive

Tänään mieli on haikean toiveikas.

Eilen kierron 11 päivän ultrassa näkyikin odottamattoman hieno folli, peräti 28mm, kun se normaalisti kp11 olisi 14mm luokkaa. Sain irrotuspiikin ja jo tänään pääsemme inseminaation..

mitenkään super innoissani en tässä kierrossa ole, vaan haikeana toivon että nyt joko vihdoin.. Vaikkei tuo 3 yritystä edes ole montaa, niin soisi että näissä kalliissa hoidoissa tuo tärppi vihdoin kohta tulisi.. Positiivisin mielin kuitenkin odotan inssin tuloksia :)

Avopuolisoni on mua tukenut niin paljon ja tsempannut pysymään tyynenä kun mä oon hermoillut ja panikoinut, toivonut ja pettynyt aikaisemmissa kierroissa.. Toivottavasti tuo tyyneys oisi nyt minuunkin hieman tarttunut ja voisimme sitten iloita kun sen aika todella on! Muutenkin on sitä tsempattavaa riittänyt!


vanhojen muistoksi: 2010. :) <3 ilman menneisyyttä ei olisi tätä hetkeä.


perjantai 3. lokakuuta 2014

odotuksesta odotukseen 2/2

Joskus tosiaan aika rientää nopeasti ja asioita tuntuu tapahtuvan. Sitten tulee taas ne hetken kun aika vaan jumittaa ja päivät ei kulu millään.

Kun katsoo vähän taaksepäin viime toukukuuhun asti niin onhan se aika vierinyt kohtalaisesti. Viime keväänä päätimme alkaa yrittää meidän ensimmäistä lasta.Ja sitä tämä aika on ollutkin, yritystä ja odotusta.
Alkututkimusten jälkeen oli pitkä kesäpaussi helsingin vl:ssä ja kaikkien koettelemustemme jälkeen, joita en nyt sen kummemmin jaksa tässä avata me vaihdoimme klinikkaa fertinovaan. Päätös tehtiin sillä koin että se helpottaa kaikkea negatiivistä oloani klinikkaan liittyen, ja hetkeäkään en ole katunut tuota siirtoa. Elokuusta lähin siis olemme olleet Fertinovan asiakkaita ja olemme päässeet insseihin asti.

Ensimmäinen inssi tehtiin elokuussa kp15/28 ja ovista tuettiin tuolloin pregnyl injektiolla.  Kuitenkin, suuren suurista toiveistamme huolimatta ei plussaa tullut.
Toinen inssi tehtiin syyskuussa kp21/35 ja sekin valitettavasti päättyi negatiiviseen lopputulokseen.

Ensimmäiseen inssiin oli todella kovat toiveet mutta toiseen ne olivat jo hieman varauksella. Kolmannella kierroksella onkin sitten vuorossa letrozol lääkitys tukemaan munarakkulan kasvua.
Tänään kp1 alkoi tuosta 3. kierrosta, ja kp:t 2-6 tulisi noita pillereita napsia. Nähtäväksi jää miten tämä kierto etenee ja päättyy. Mulla kun on kierrot heitelleen 28-41 välillä niin toivoisin että lääkityksellä kierto pysyis maltillisen pitkänä. 





odotuksesta odotukseen 1/2

Kovin on taas aika vierinyt kun viimeksi kirjoitin. Ilmeisesti se aika sitten meneekin nopeasti vaikka viime kuukausina etenkään se ei ole tuntunut juurikaan liikkuvan. Ei aina tarpean nopeasti!

Odotin kovasti syksyä ja kaikkea kiva ehti tapahtua kesälläkin. Tuli reissattua euroopassa avopuolison ja hänen pikkusiskonsa kanssa. Loppu kesästä hoideltiin paria hoitokoiraa. Oli kaamea ajanjakso kun toivoin vain milloin pääsisin niistä eroon, toisella eroahistus ja toista ei osattu hallita ulkoillessa juurikaan! Oli ne slti aika ihania. No, siitä kokemuksesta tuo avopuoliso saikin järkyttävän koirakuumeen, niin ison että se hinku ei laantunu vaan  viikossa parissa oli meille sopivan oloinen adoptioi koira varattu! (kiitos KULKURIT ry!) Ja tuossa vieressä se nyt pönöttää komeasti, pieni suloinen koirulimme. :) Koiruli lensi Romaniasta meille elokuun lopulla, n 5 viikkoa sitten. Vastassa kentällä meitä oli pieni (kuvien perusteella koiran piti olla isompi ja kahta karvaisempi! ) uikuttava koirapolo, joka ihan tärisi pelosta. Kotiin päästessä alkoi kyllä ruokakin maistumaan ja siitä lähtien on sopeutuminen ollut hienolla mallilla! vähän on ollut pään vaivaa koiran vatsavaivojen kanssa mutta nyt on löydetty nappulakin joka ilmeisemmin sopii hänelle, taste of the wild merkkinen naksu. tuntuu niin hyvin maittavankin että josko tuolla pärjättäis. koulutuskin on toiminut ja hän on osoittanut hirveen nopeasti hoksaavaksi oppijaksi. tuosta koirasta ois vaikka mihin harrastukseen jos vaan jommallakummalla meistä olis lähtijäksi.

Siinä se nyt makoilee MEIJÄN sohvalla, herra koiruli BONO P!


                                                                                         tarhalla ennen omaan kotiin pääsyä.

 Kesäkuvia ja lammaskin. uskomatonta sapuskaa barcelonan rannalla. lontoossakin vähän tuli eksyiltyä. :> ja naantalissa pyörähdettiin selffelöimässä.

Syksyn lapinreissulta. tuli ajeltua 10tuntia etelästä posiolle katselemaan ruskaa. hieno ruska jäi näkemättä mutta poroja kyllä tuli nähtyä!  eksoottinen reissu tälläiselle etelän kasvatille. :>

No. tuossapa oli tuota kesää, ja kuvia syksystäkin.. Mutta täytynee tehdä erillinen postaus vielä itse asiasta. ;) 







torstai 8. toukokuuta 2014

odotus.

Baby, Baby..

Päätettiin sitten että on aika lisätä meidän perhettä uudella jäsenellä. :> Käytiin ensikäynnillä, ja huomenna on eessä psykologin käynti.. Onneksi saatiin aika jo pian, ettei asiat vaan pitkity ja pitkity.. Mulla on hirvee hoppu ja hätä, toisella ei niinkää.. :> Toisaalta mulla tässä on enemmän aikaa mietiskellä ja hinkua..

Olen ihan uupunut. kaikesta. olemisesta. Ootan millon saatais olla yhdessä. Millon ei ois kiire minnekkään. olla olla olla. Voitas tehdä yhdessä jotain tai vaan olla. 

En oota kesää, ootan syksyä.. Ja tulevaisuutta muutenkin. Et ehkä asiat muuttuu, arki muuttuu..

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

4-vuotispäivä,

Mikäs sen parempi päivä postailla kuin mun ja naiseni 4-vuotias päivä.. Vietetään ilta ihan rauhallisesti kotikolossa (viime aikoina on ollu harvassa yhteset illat..) ja tänään MINÄ kokkaan. :> oon niin tunari keittiössä, mut oon hyvä lukemaan ohjeita ja niitä seuraamalla ei voi kauheesti epäonnistua. kai?

Viimeksi lipsautin että ajoittain on olo, että tää suhde ja muut kuviot alkaa mennä alamäkeen ja pahasta pieleen.. no NIIHÄ SIINÄ SITTE KÄVI! viime viikot, kuukaudet oikeestaa on ollu aika melkosta myrskyä.. epävarmutta tulevasta, jopa seuraavasta päivästä, et mihin tästä lähdetään.. ehkä tää on ollu meille eka varsinainen iso kasvun ja oppimisen paikka. ainakin itselleni.. ku ei ota toisen tunteita huomioon täysin vaan tekee töitä oman onnen ja ilon eteen pelkästään niin se ei oo hyväksi, lopulta ees itsellekään. Kyl sitä onki huomannu miten paljon on opittavaa ja kasvettavaa.. Mutta sitähä tää parisuhde elo ja elämä on, töitä töitä töitä, jos meinaa saavuttaa jotain parempaa ja oppia virheistä. :> vieläki tää on vähä hapuilua tässä meijän yhteisessä laivassa... oikeestaa sitä täyttä onnee ja iloa ei oo.. ilo on enemmäkin sitä että ollaa vielä tässä yhessä kasassa, kokoomassa palasia taas hiljallee.. mut näi on hyvä, voisi olla paljon huonommin. :>



Tuon sosiaalisten tilanteiden pelkosten ryhmän kaa oon ollu iha jäissä.. tää meijän kriisi on saanu mut vetäytyy kuoreeni aika paljon.. viime aikoina oon ollu masentunut, yksin, yksinäinen.. mutta se johtuu myös trikosta. :> koska siinä saralla menee hyvin, eikä oo oikee mitäää kunnollista korviketta.. ja sehä on osittai peittänykki mun masennusta... ei oo tarvinnu ajatella, en oo halunnu ajatella, en oo jaksanu ajatella.. en vieläkää täysin.:>
Mut niin, tosiaan oon jääny ihan ulos koko hommasta.. vaikka se oli semmone asia mikä jakso innostaa, ja jaksaa yhä. kuha tästä tokenen tolpilleni ni oon taas menossa.:>

BABY. Eräs semmonen saapui tähän maailmaan 21.2.2014. <3 omaha se ei ollu, mutta tädiksi tulin. :> sitä pientä palleroa onki kaivattu hurjasti :> oliko ne mun vauva haaveilut ja kuumottelut nyt sit tätä.. ehkä tässä on hetkeksi yllinkyllin. vaikka salakavalasti oon kyllä huomannu muitakin ajatuksia mielessäni... mutta ei se hetki oo nyt. ei nyt:>


 It'll all get better in time

<3



Ehkäpä tää vuosi jatkuu tästä hieman valosammin, eihän tästä muuten tuu oikeen mitään muuta ku ennemmän pahaa mieltä ja harmia kaikille. Alku ei tosiaan ollu kaunis. No, pahin mahdollinen tapa alottaa vuosi, tai ainakin hyvin korkeella siellä listalla.

leonalewis - better in time. ->> http://www.youtube.com/watch?v=AfIG65cCJos